I took my love down to violet hill

Kaikilla pilvillä on hopeareunus - niin myös YO-kirjoituksilla. Vastapainoksi järkyttävälle lukemisen määrälle ja itse kirjoitustilanteessa hikoilemiselle on tiedossa ne YO-juhlat. Lakki on hieno saada, kotona on hyvää naminami tarjoiltavaa ja illalla voi lähteä toisten tuoreiden ylioppilaiden kanssa jatkoille. Mutta yksi tärkeä ja kiva asia on tietysti MEKKO. Olen surffaillut kuumeisesti nettikaupoissa ja googlettanut hiki hatussa sopivia malleja ja minusta tuntui etten ikinä pääse sopimukseen itseni kanssa siitä, mikä olisi kiva malli ja siihen sopiva "juju". Niitä kun on aika monenlaisia.

oma näkemykseni mekosta poikkeaa alkuperäisestä yläosan suhteen..

Promgirlin sivuilla törmäsin vihdoin malliin joka miellytti silmää, lukuunottamatta mekon yläosaa. Eipä sitten muuta kun hyväksyttämään kuva käsistään kätevällä äidillä, kenellä mekko olisi tarkoitus toteuttaa. Äiti on aiemmin tehnyt rippimekkoni, ysiluokan tanssiasmekkoni sekä vanhojentanssimekkoni, joten kokemusta löytyy siltä saralta.

Väri oli pitkään kysymysmerkki, kunnes inspiroiduin Jannin blogissa näkyneestä YO-mekosta. Miten olen voinutkaan unohtaa täysin laventelin?? Se on mielestäni yksi kauneimmista väreistä, mutta itseltäni ei ole varmaan koskaan löytynyt sitä vaatekaapista. Asia korjaantunee kevään mittaan... Tänään kävimme kuitenkin hakemassa Eurokankaasta kankaat, langan ja vetoketjun, kankaista löytyi onneksi harvinaisen täydellinen sävy! Aikaisemmin on ollut hieman ongelmia kyseisen kaupan valikoiman kanssa..

Laventelin kyseinen sävy on myös lähes valkoiselle iholleni tarpeeksi kylmä, etten näytä hölmöltä. Nyt en malttaisi odottaa, että saataisiin mekko alulle! Seuraavaksi pitäisikin sitten metsästää kengät juhlapäivää varten, mielessäni olisi valkoiset satiinipintaiset, ehkä varpaista avonaiset kivat korkkarit... No, saa nähdä minkälaista tarjontaa kaupoissa on. Se siitä tällä erää, minä jatkan tulevan mekkoni kuolaamista!