Nyt ajattelin kuitenkin hieman hehkuttaa mustavalkokuvien ja erityisesti filmikuvaamisen mahtavuutta! Ensimmäinen "kunnon kamera" minkä sain vanhan digipokkarin lisäksi käyttöön oli nimittäin isäni kolmisenkymmentä vuotta vanha Pentax Program A -järjestelmäkamera. Ysillä pääsin tutustumaan hieman syvemmin kameran saloihin, kun kävin Tampereen Vuoltsulla valokuvaus- ja pimiökurssin yhdessä Idan ja Lindan kanssa. Siellä kuvasimme mustavalkofilmillä ja myöhemmin kehitimme kuvat itse filmistä aina paperille asti. Vuoltsulla on, tai ainakin silloin oli, aivan mahtavat tilat tähän tarkoitukseen ja sieltä pystyi varaamaan ajan minimaalisella maksulla, joka sisälsi tarvittavat kemikaalit ja kehityspaperia.
Toissakeväänä pääsin jälleen verestämään pimiötaitojani kun kävimme koulumme tarjoaman kuviskurssin, joka sisälsi digitaalisen kuvauksen ja kuvankäsittelyn lisäksi mustavalkokuvausta ja pimiötyöskentelyä. Koulumme pimiö ei ole mitenkään päätähuimaava, mutta täyttää tehtävänsä. Uutena asiana koulumme kurssilla tutustuin fotogrammeihin, jotka tehdään suoraan valokuvapaperin päälle esineitä asettelemalla ja sitten valottamalla paperi esineineen.
kuvassa on minun kurssilla tekemäni fotogrammi, tehtävänä oli "omakuva", whaaat? no, mä laitoin kivoja pyöreitä ja teräviä muotoja, koska pidän selkeydestä, olen joustava, mutta minusta löytyy myös särmää. Viivottimet kuvaavat perfektionismia... Pääasia oli kuitenkin saada siisti sommitelma sopivan valoa läpäisevillä esineillä.
ennen kuvien tekemistä täytyy testata valotusaika...
...ja tehdä pinnakkaiset.
Täytyy kyllä sanoa, että pimiötyöskentely on ehdottomasti yksi rentouttavimmista ja mukavimmista asioista mitä tiedän. Aika kuluu kuin siivillä kun katselee valmistuvia kuvia ja keskittyy jokaiseen prosessiin täysillä. Ja tuntuu niiiin mahtavalta saada jotain niin hienoa aikaan IHAN ITSE. Mustavalkokuvien kehittäminen ei nimittäin ole lainkaan haastavaa! Filmin kehittämisestä en pitänyt niin paljoa, se täytyy tehdä aivan säkkipimeässä ilman valonhäivääkään, se on kauheaa räpellystä ja pelko filmin (=kaikkien kuvien) pilaamisesta kalvaa mieltä. Etenkin kun juuri niin tapahtui kyseisellä kurssilla kun ERÄS (kiitti sara) onnistui, tosin vahingossa, nojaamaan valokatkaisijaan juuri kun olin kelaamassa valoherkkää filmiäni kehitystelineeseen/-rullaan, mikälie.
Valokuvat sen sijaan ovat loistavuutta. Filmin voi lähettää valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi (se on hieman tyyristä mutta ainakin filmit onnistuvat) ja niistä voi vedostaa kuvat itse. Kemikaaleja on kuvia kehittäessä vain kolme: kehitys-, keskeytys- ja kiinnitysneste. Valotus- ja kehitysajoilla voi kikkailla, kontrastia voi säätää, kuvista saa tehtyä negatiiviset oikeassa kohdassa valoa väläyttämällä, eri kuvan kohtia saa korostettua, vaalennettua, mahdollisuudet ovat lukemattomat! Kuvista saa juuri niin omanlaiset kuin haluaa, ja ilman photoshoppia ;)
sara kuikuilee metallisillalla ja pari venetsialaista muodikasta raitapaitaa nauraa mulle kun kuvaan niitä!
Tällä hetkellä koko Euroopassa vallitsee kuitenkin filmipula, mikä harmittaa minua suuresti. Etenkin mustavalkofilmi on kortilla ja se on sääli, sillä tämä on varmasti mukava harrastus monelle. Höh, ajattelin juuri vähän aikaa sitten että voisin pitkästä aikaa kuvailla "vanhalla uskollisella" ja käyttää koulun tiloja hyväksi kun se on vielä mahdollista..
Nyt kuitenkin voisin pakata hieman, lähden siis huomenna pikaiselle kahden päivän retkelle Vantaalle samaiseen Flamingoon kuin alkuviikolla bf:n kanssa, mutta tällä kertaa seurana ovat äiti ja pikkuveli. Ciao siis siihen asti!
ps. lopun kuvat, filmien pinnakkaiset ja fotogrammi itse kehittämiä/tekemiä, skannasin ne vain koneelle muidenkin nähtäviksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti