Anyhow, kampaaja häämöttää tämän viikon perjantaina ja edessä on pienoinen valinnanvaikeus; jokasyksyinen himo kauniin kastanjan- tai suklaanruskeita hiuksia kohtaan versus tällä hetkellä päässä oleva luonnollinen, kinuskinen raidoitettu vaalea. Järki taistelee tätä muodonmuutosta vastaan, sillä kolme vuotta sitten noin vuoden ajan olleet tummat hiukset jättivät arven muistoihin - jatkuva taistelu juurikasvua vastaan. Kampaajalla raaskii käydä noin kolmen kuukauden välein, itse en epäonnistuneiden yritysten jälkeen uskalla hiuksia värjäillä varsinkaan noin suurilla sävyeroilla, ja nopeasti kasvavat hiukseni vaatisivat uutta väriä tyveen vähintään kuukauden aikavälein jotta kalju-efekti voitaisiin välttää.
ennen vappua otettu kuva hiusväristä, joka on pysynyt melko saman tähän asti.
Tällä hetkellä värini on paras pitkiin pitkiin aikoihin, kuvailin sitä värjäyksen jälkeen täydelliseksi. Nyt sen haalistuttua hieman vaaleammaksi tyvikään ei erotu ollenkaan - tukka värjättiin tosiaan ennen YO-juhlia joten se on ehtinyt jo kasvaakin useamman sentin. Siltikin olen hieman kyllästyvää sorttia... jos käy kampaajalla, on tarkoitus saada hieman vipinää hiuksiin, jotain uutta ja ihanaa! Keskijakauksesta ja juuri sopivasti pois kasvatetuista otsahiuksistakaan en haluaisi vielä luopua, joten ovi onneen ei taida löytyä siitäkään vaihtoehdosta.
Olen ollut koko elämäni ajan blondi; lukuunottamatta hairahdusta viininpunaiseen kuudennella luokalla ja brunettena viettämääni vuotta ysiluokalla. Havainnollistavia kuvia (siis päivänvalon kestäviä) minusta ruskeahiuksisena on melko vähän, ymmärrettävästi tyylini ja väri ysillä olivat hieman erilaiset kuin mitä nyt tummemmalta lookiltani haen. Blondiuden aikana olen kuitenkin kokeillut monenlaista tyyliä; erilaisilla otsahiuksilla, ilman, otsahiukset ylhäällä, sivulla, letillä, hiukset pitkinä, suorina, kiharina ja viime syksynä pätkäisin jopa polkkamitan vaihtelun vuoksi, nyt ne ovat taas kasvaneet reilusti olkapäiden yli. Hiukset ovat siis nyt erittäin hyvässä kunnossa eivätkä siis kärsisi suuresti värjäämisestä.. Ainoa pelkoni juurikasvun lisäksi onkin, että mitä jos haluankin taas kesällä ihanan, vaalean, boheemin hippitukan? Vaalennusprosessi, keltaisuuden poistuminen ja oikean sävyn löytäminen vievät kuitenkin pitkän aikaa - minulla siinä meni suunnilleen vuosi-puolitoista, tai noin kuusi kampaajakäyntiä.
Näin vaalea iho kuin minullakin on vaatii kuitenkin aika paljon ajattelua; liian tumma/vääränsävyinen väri imee sen vähänkin elon kasvoilta, kun taas sopivan lämmin mutta ei liian korostaisi sinisiä silmiäni ja ihon kuulautta. Jotenkin myös tuntuu että tumma hius vaatisi vaalealta enemmän meikkiä, tai vähintään sen ripsivärin, mikä mietityttää kun on huidellut puolet kesästä ihan au naturel... toisaalta taas talvisin meikkaan muutenkin huolellisemmin kuin kesällä, couperosahtava iho vaatii sen etten sentään tomaatilta näytä pakkasen kohdatessani. Ja sitten se juurikasvu... Toisaalta ja toisaalta :D Auttakaa nyt herranjumala ihmistä hädässä!
Joten; jatkuisiko huolettoman blondiuden aikakausi vai siirrynkö särmään ruskeaan?
ps. ajattelin kyllä etten ihan vielä perjantaina tee lopullista päätöstä, vaan juttelen kampaajan kanssa mm. erilaisista vaihtoehdoista sen tyven värjäämisen kanssa, josko vaikka löytyisi jokin hyvä markettisävy jolla voin pelastaa hiukseni kampaajakäyntien välissä?
ps. ajattelin kyllä etten ihan vielä perjantaina tee lopullista päätöstä, vaan juttelen kampaajan kanssa mm. erilaisista vaihtoehdoista sen tyven värjäämisen kanssa, josko vaikka löytyisi jokin hyvä markettisävy jolla voin pelastaa hiukseni kampaajakäyntien välissä?
